Tekoäly ja teknologia kentauri2050 -teoksen toteutuksessa

Entä jos nämä olisivat maailman viimeiset kasvit? Elina Hauta-Ahon tulkitsema kentauri pohtii suhdettaan luontoon. Kuva Vesa-Pekka Grönfors.

Esitystaiteen seuran ohjelmistoon 2023 kuuluva Kentauri2050 -teos debytoi ensi-illassa KokoTeatterilla syyskuussa, Helsinki Design Week 2023 tapahtuman yhteydessä. Tässä blogissa avaamme miten koneen ja ihmisen suhteesta kertovan teoksen rakentamisessa hyödynnettiin tekoälyä ja sensoriteknologiaa.

Skenaarioiden kääntäminen kohtauksiksi

Kentauri2050 teoksessa pohdittiin ihmisen suhdetta luontoon, ihmisen suhdetta kehoon kehontoimintojen mittaamisen kautta,  ja kolmanneksi ihmisen suhdetta elämää ylläpitävään voimaan. Teos rakennettiin yhteisesti, keskustelujen ja yhteisöllisen käsikirjoittamisen kautta. 

Teoksen koreografi Iina Taijonlahden mukaan työryhmä kokoontui aluksi käymään läpi aiemmassa vaiheessa tehtyä tulevaisuudentutkimuksen materiaalia. Valitsimme jokainen trendien pohjalta rakennetusta tulevaisuustaulukosta teoksen kannalta mielenkiintoisia teemoja ja muokkasimme ne kohtauksiksi keskustelun ja improvisaation avulla.

“Pohdimme että teoksessa voisi olla kolme kohtausta ja jokaiseen kolmeen kohtaukseen mietitiin vuorovaikutteinen osuus yleisön kanssa. Ensimmäisessä kohtauksessa yleisö soitti sensorilla varustettua kiveä osana kasvien konserttia. Toisessa kohtauksessa kentauri pyytää yleisön osallistumaan kanssaan Joy Workout  -mielenterveyttä edistävään ja kohottavaan harjoitukseen. Kolmannessa kohtauksessa yleisö osallistui yhteiseen konserttiin matkapuhelimien avulla”. 

Sensoriteknologia osana esitystä

Teoksessa sekä Kentauri itse, sekä esineet hänen ympärillään, oli varustettu erilaisilla sensoreilla. Kentaurin kasveilla on biodataa midiksi tulkitsevat sensorit, joiden avulla kasvit kommunikoivat kentaurin kanssa. Näissä oli hyödynnetty lääketieteellisiä tarratyynyjä, jotka mittaavat mikrovirran vaihteluja kasvin lehden pinnalla ja luovat tästä muistiinpanoja, jotka kääntyvät ohjelmoitujen piirilevyjen avulla midiksi. 

Midisignaali tuotiin läppärille sovellukseen joka pyöritti koko teoksen äänimateriaalia. Kasvien lisäksi yleisö pääsi soittamaan suurta kiveä, johon oli kiinnitetty x,y,z -akselin liikettä havainnoiva sensori, sekä esineen nopeuteen reagoiva ääniefekti.

Kentaurin (Elina Hauta-Aho) apulaiset Auri Antinranta (vasemmalla) ja Ilmari Pesonen (oikealla) valmistelevat Kentaurin tulevaisuudessa pakolliseen Joy Workout -treeniin. kuva Vesa-Pekka Grönfors

Joy workout-osiossa Kentaurin kehoon kiinnitettiin erilaisia kehontoimintoja mittaavia sensoreita, joiden tuottama data siirtyi langattomasti läppärille. Teoksen ääni- ja visuaalinen maailma ajettiin yleisön edessä lavalta käsin, osana teosta. 

Tekoäly osana tiimiä

Teoksen viimeisessä kohtauksessa kentauri pohti suhdettaan elämää ylläpitävään voimaan. Yleisö päätyi osaksi rituaalia tai messua, jossa palvonnan kohde on ultimate AI. Kohtaus sai inspiraationsa ChatGPT.n kanssa käydyistä keskusteluista. 

Teoksen äänisuunnittelusta vastaava Antinranta kertoo, että työryhmä pohti mitä voisi tarkoittaa dystopia tämän teoksen kontekstissa ja päätyi ajatukseen että dystopia olisi sellainen koneen hallinnoima maailma, jonka toimintalogiikkaa ihminen ei voi enää ymmärtää.

“Puhuimme mm. siitä miten uskonnot saattaisivat kehittyä ja jossakin kohtaa mietimme millainen olisi tulevaisuuden koneen jumala. Päätimme kysyä sitä suoraan lähteestä, eli ChatGPT 3.5 versiolta. Jonka mukaan yksi ilmentymä voisi olla kaikkialla oleva tekoäly - Supreme Creator, who has the power to shape and control all virtual life - in the form of collective consciousness” Antinranta kertoo.

Kentauri (Elina Hauta-Aho suorittaa rituaalitanssin koneen jumalalle). Kuva Vesa-Pekka Grönfors.

Työryhmä kysyi ChatGPT.tä miten tulevaisuuden elämänmuodot tällaista kaikkivoipaa tekoälyä palvoisivat. ChatGPT.n mukaan tällaisessa rituaalissa olisi teknologinen aikajana, jonka ultimaattinen lopputuote olisi tekoäly itse. Tästä inspiroituneena työryhmä jatkoi keskusteluja siirtyen rituaalista siinä käytettävään materiaaliin. 

“Pohdimme sitä miten tarve ritualistiseen käyttäytymiseen pysyy läsnä vaikka rituaalin kohde nykymaailman valikoivassa hengellisyydessä elää ja on muutoksessa. Niimpä koimme että tulevaisuudessa varmasti voisi olla edelleen ritualistista käytöstä, jossa musiikilla on paikkansa. Mutta millä kielellä tällaista esitetään? Keskustelimme tekoälyn kanssa olemassa olevista universaaleista kielistä, sekä keksityistä kielistä. Pohdin mitä kieltä maailmassa puhuttaisi kymmenien vuosien päästä, jälkeen ympäristökatastrofin, globalisaation, hyperlokalisaation ja ehkäpä vielä rikkinäisen puhelimen läpi kuultuna ja tulkittuna, kun menneisyyden maailman tieto on kadonnut bittiavaruuteen ja jäljelle jäisi vain fragmentteja tulkittavaksi” Antinranta kuvailee.

Antinranta askarteli ChatGPTn kanssa kasaan esperanton kielelle käännetyn Psalmo por la Post-Homa Epoko - A Psalm for the Post-Human Age, ja lauloi sen nauhalle piittaamatta lausumisohjeista - “koska tuskin maailmanlopun jälkeen olisi säilynyt lausuntaohjeita” Tekoälyn kanssa työskenteleminen Antinrannan mielestä nopeutti monia eri prosessin osia, kuten kääntämistä englannin kielestä esperantoon. Sen lisäksi tekoäly tuotti myös itseensä kohdistuvia oivalluksia, ja toimi assistentin roolissa tuoden prosessiin lisää inspiraatiota esimerkiksi riimien hakuun. Kuitenkin miinuksena Antinranta koki tekoälyn hetkittäin suoltavan varsin paljon koneellista “yhdentekevää roskaa” - “Sanoisin, että entisestään korostuu taiteilijan rooli vision haltijana, oikeiden kysymysten kysyjänä, sekä materiaalin kuraattorina. Taide ei myöskään voi olla aiemman materiaalin summaa, siinä täytyy olla häiriögeneratiivinen osio. Pidän tekoälyä kuitenkin hyvin potentiaalisena assistenttina, luulen että yhteistyömme jatkuu” Antinranta summaa rituaalimusiikin tekoprosessin. 

Kentauri2050 loppukohtauksen jälkeen hymni on viimeinen kappale, jota tulevaisuuden maailmassa pystyssä pysynyt nettiradioasema non-stop soittaa. Yleisö jää kuuntelemaan hymniä kännyköistään. 

—-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Kentauri2050 visuaalis-kinesteettinen konsertti on osa Esitystaiteen seuran 2023 ohjelmistoa. Teos esitettiin KokoTeatterilla 11-12.9. osana Helsinki Design Week 2023 ohjelmistoa. Esitystä tukivat: Elmu ry, Helsingin Kaupunki, Taike ja New Narratives oy.

Previous
Previous

Kiasmassa ensi-iltansa saava Maija Nurmion Dark Dances -tanssiteos kutsuu katsojia hengittämään ja kuuntelemaan mitä hengitys kertoo

Next
Next

Kentauri2050 tekee tulevaisuustyötä taiteen keinoin